Virheet ja epäonnistumisen pelko
Pelkäätkö epäonnistuvasi töissä? Pelkäätkö tekeväsi virheitä? Vaivaako sinua epäonnistumisen pelko tai siitä johtuva stressi ja ahdistus? Varmasti jokainen meistä toisinaan pohtii näitä kysymyksiä.
Suomalaisen sananlaskun mukaan ”oppirahat tulee maksaa”. Sanakirjan mukaan kyseessä on kielikuva rahan menetyksestä tai muusta menetyksestä, joka johtuu taitamattomuudesta, tietämättömyydestä tai kokemattomuudesta.
Sanalaskun mukaan virheestä täytyy siis maksaa. Mitä maksaminen tässä yhteydessä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Tarkoittaako se asioiden oppimista epäonnistumisen kokemuksen tai jopa rangaistuksen kokemuksen kautta? Vai voisiko oppirahojen maksaminen sittenkin tarkoittaa oppimista ja oivaltamista virheen kautta?
Voiko virhe olla osa prosessia?
Amerikkalainen psykologian professori Carol S. Dweck on tutkinut ihmisen ajattelua. Dweck jakaa ihmisten ajattelutavat kahteen ryhmään, joista toinen on muuttumaton ajattelutapa (fixed mindset) ja toinen kasvun ajattelutapa (growth mindset). Näillä ajattelutavoilla on yhteys siihen, miten ihminen suhtautuu tekemiinsä virheisiin.
Fixed mindsetillä varustettu henkilö uskoo, että geenit ja perimä määrittelevät hänen älykkyyttään ja tapaansa toimia, eikä näitä pysty juurikaan muuttamaan. Tämän vuoksi henkilö välttelee haasteita, eikä ole valmis pinnistelemään asioiden eteen. Hän näkee tekemänsä virheen epäonnistumisena ja osoituksena omasta kyvyttömyydestään ja tyhmyydestään.
Growth mindsetillä varustettu henkilö uskoo, että kuka tahansa voi kehittyä missä asiassa tahansa, kunhan on valmis näkemään vaivaa asioiden eteen ja hyödyntämään oppimaansa. Hän pitää haasteista, työskentelee sitkeästi vastoinkäymisistä huolimatta ja näkee vaivannäön johtavan menestykseen. Growth mindsetillä varustettu ihminen oppii virheistään ja näkee virheet osana oppimisprosessia.
Maksumiehestä saajaksi?
Elämä käy kovin raskaaksi, jos energia menee virheiden pelkäämiseen tai niiden välttelyyn. Pahimmillaan tämä voi johtaa jopa siihen, ettei uskalla elää oman näköistä elämää ja laittaa itseään likoon itselle tärkeiden asioiden takia.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta epäonnistuminen tarjoaa loistavan mahdollisuuden muuttaa omaa käyttäytymistään vastaisuudessa. Itseasiassa kyseessähän on, jos ei nyt suoranainen lahja, niin ainakin kallisarvoinen oppi.
Voisiko fokus asenteessa ollakin menneiden märehtimisen sijaan tulevaisuudessa: jokainen saa virheen myötä mahdollisuuden oppia. Tällöinhän vaihtoehdoiksi haasteellisen työtehtävän kohdalla jäävät joko siinä onnistuminen tai oppiminen paremmaksi tulevaa varten.
Kumpi sinä haluaisit olla? Maksaja vai saaja?