Tulevaisuuden pohtiminen on mielenkiintoista
Tiesitkö, että kahdeksantuntinen työpäivä on melko tuore ilmiö? Ja, että työn organisointi nykyisellä tavallaan on teollisen vallankumouksen hedelmiä? Modernin kaltaisen yrityksenkin juuret ovat vasta 1600-luvulla. Nykytyön historia ulottuu varsin lyhyen matkan päähän ihmisen jo valmiiksi lyhyessä historiassa. Onkin erittäin mielenkiintoista arvioida historian pohjalta, minkälaiseksi työnteko tulevaisuudessa kehittyy.
Onko sinulla visiota siitä, miltä työn tekeminen näyttää tulevaisuudessa? Meillä on ja Marjaana Toimisen Steal my job –podcastin (kuuntele esimerkiksi täältä) innoittamana pohdimme asiaa tarkemmin.
Perinteisen työnteon historia on lyhyt
Työtä on toki tehty koko ihmisen historian ajan. Ennen yrityksiä työntekeminen on tarkoittanut ruoan hankkimista itselleen ja jos hyvin kävi, sillä elätettiin lähipiiriäkin. Mitä pidemmälle taaksepäin katsotaan, sitä ruumiillisempaa ja vaarallisempaa, mutta myös tuottamattomampaa työnteko on ollut. Työnteko ei myöskään ole edellyttänyt yrityksiä, vaan työtä on tehty itseään varten – jotta jäätäisiin henkiin. Voisi aloittaa maanviljelystä ja kyntöauran keksimisestä, mutta säästetään sanoja tulevaisuuden visiointiin. Teollisten vallankumouksien jälkeen työtä alettiin pilkkoa ja ihmiset erikoistuivat yhä kapeampiin työn osa-alueisiin samalla kuin ihan uusi teollisuustyöväenluokka syntyi. 1700-luvun höyryvoiman ja 1800-luvun sähkö- sekä polttomoottorit mahdollistivat uudenlaisen yksitoikkoisemman työn syntymisen ja samanaikaisen tuottavuuden räjähdysmäisen kasvun.
Työnteko nyt ja mihin suuntaan olemme menossa?
2000-luvulla on syntynyt tietoteknisen vallankumouksen myötä lukematon määrä uusia ammatteja, joita emme osanneet aikaisemmin kuvitellakaan. Näistä esimerkkeinä Tubettajat ja muut sosiaalisen median mahdollistamat ammatit. Toisaalta monia ammatteja on hävinnyt teknologisen kehittymisen myötä ja niitä tulee häviämään tulevaisuudessakin. Esimerkiksi edellä mainitussa podcastissä tuotiin esiin ikkunankoputtaja, jonka tehtävänä oli herättää työntekijöitä aamulla. Tämä ammatti oli teollistuvassa Englannissa varsin yleinen ennen herätyskellojen keksimistä. Kyseinen ammattiryhmä ei ole kuitenkaan jäänyt työttömäksi vaan uutta työtä on syntynyt uusien innovaatioiden myötä.
Yksi mielenkiintoisimmista tulokulmista tulevaisuuden työelämään ovat verkostot ja niiden merkitys. Uskomme, että tulevaisuudessa verkostojen merkitys tulee entisestään kasvamaan. Ehkäpä verkostot tulevat olemaan kaiken keskiössä. Esimerkiksi espanjalainen sosiologi Manuel Castels on jäsentänyt uutta tietotekniikan läpäisemää yhteiskuntamuotoa kolmiosaisessa informaation aikaa käsittelevä kirjasarjassaan Castells: The Information Age, Blackwell Publishers 1996-1998. Sarjan ensimmäisessä osassa pohditaan verkostoyhteiskunnan muodostumista ja Castels on kuvannut verkostoyhteiskuntaa seuraavasti: “Verkostojen sisällä synnytetään uusia mahdollisuuksia suorastaan herpaantumattomasti. Selviytyminen verkostojen yhteiskunnassa on yhä vaikeampaa. Nopean teknologisen muutoksen tilassa on verkostoista, ei yrityksistä, muodostunut tosiasiallinen toiminnallinen yksikkö. Toisin sanoen organisatorisen kriisin ja muutoksen ja uusien informaatioteknologioiden vuorovaikutuksen läpi on uusi informationaaliselle ja globaalille taloudelle luonteenomainen organisatorinen muoto: verkostoyritys.” Castels puhuu myös ”verkostoijista” (networkers) uutena työelämässä menestyvänä ryhmänä.
Miten me uskomme työn muuttuvan tulevaisuudessa?
Tulevaisuuden ennustaminen on ihmiselle äärimmäisen hankalaa, koska asiat muuttuvat eksponentiaalisesti ja muuttujia on tolkuttoman monia. Esimerkiksi tutkimustoimistot Gartner ja talouteen erikoistunut Forbes ovat ennustaneet toisistaan poikkeavasti uusien ammattien syntymisen ja vähentymisen. Me Aksesilla uskomme, että tulevaisuus ei ole vakio, vaan siihen voi ja myös pitää itse vaikuttaa. Kun kaikki on epävarmaa, kaikki on myös mahdollista.
Ikkunankoputtajien tapaan kirjanpitäjien, juristien ja lääkäreiden ammatit voivat kadota – vähintäänkin ne muuttuvat tulevaisuudessa. Näiden tai muidenkaan ammattiryhmien edustajien ei kuitenkaan kannata olla huolissaan tekoälyn uhkasta. Tulevaisuudessa syntyy uusia ammatteja tai sitten tulevaisuudessa tehdään vähemmän työtä ja aikaa jää vapaalle. Elintaso ei todennäköisesti kuitenkaan kenelläkään laske. Ehkäpä yhteiskuntatasolla näihin muutoksiin pyritään vaikuttamaan kansalaistulon ja robottiverotuksen kaltaisilla toimenpiteillä. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole vakioita kuten todettu, vaan tulevaisuudessakin maailma on täynnä muuttujia.
Työelämä viiden vuoden kuluttua
On huvittavaa ajatella, että Yhdysvaltain patenttiviraston pääjohtaja tokaisi 1800-luvun lopulla, että kaikki mitä voidaan keksiä, on nyt keksitty. Näinhän asia ei suinkaan ollut, vaan muutos on jatkuvaa. Myös työn tekemisen tavat ja työvälineet voivat muuttua monilla aloilla todella nopeilla sykäyksillä ja on mielenkiintoista pohtia, kuinka isoja muutoksia on luvassa jo viiden vuoden aikahaarukalla. Ovatko työssä varsinainen substanssiosaaminen ja tiedon ulkoa muistaminen välttämättä samalla tavalla keskiössä lähitulevaisuudessa?
Asiantuntijatyössä metatason taidot korostuvat enemmän; tietämisen sijaan tiedon etsiminen ja sen soveltaminen ovat taitoja, joita kannattaa kehittää. Asiantuntijatehtävien rutiiniosia, joissa vaaditaan excelöintiä, korvataan jo nyt ohjelmistoroboteilla. Vastapainoksi tietoteknistä osaamista vaativia ammatteja syntyy todennäköisesti lisää seuraavan viiden vuoden aikana. Puolestaan vähemmän tuottavat, mutta tarkkaa motoriikkaa ja samanaikaista liikkumista vaativat työtehtävät, kuten siivoojan ammatti, saattavat säilyä lähitulevaisuudessa yllättävän pitkään ihmisammattina.
Työelämä kymmenen vuoden kuluttua
Me uskomme, että kymmenen vuoden aikana luovien ammattien määrä kasvaa, samalla tylsät rutiinityöt tulevat todennäköisesti häviämään. Toimisen podcastissä tuli esiin hyvin myös ihmisen sosiaalisuus muuttujana. Ihmiset haluavat kohdata asiakaspalvelussa toisia ihmisiä, riippumatta siitä, tekevätkö ihmiset enemmän virheitä. Tästä syystä myös asiakaspalveluammatit voivat olla oleellinen ammattiryhmä vielä kymmenenkin vuoden aikajaksolla.
Uskomme, että ihmisten sosiaalisuus on keskiössä ja verkostoilla tulee olemaan suuri merkitys. Tulevaisuudessa tekoäly tulee riisumaan kaikilta asiantuntijoilta maagisen osaamisen viitan ja “yksinoikeuden” tietoon. Kun aikaisemmin jo pelkkä titteli riitti tuomaan töitä ja mainetta, ei tämä enää välttämättä riitä tulevaisuuden kilpailussa. Tulevaisuudessa on pystyttävä tarjoamaan varmaa laatua ymmärrettävällä tavalla, koska asiakkaat ovat entistä valistuneempia ja liikkuvat entistä enemmän parhaan palveluntarjoajan perässä. Tämä on mahdollista, koska läpinäkyvyys tarjottujen palvelujen laadussa tulee kasvamaan merkittävästi mm. erilaisten alustojen avulla. Ne menestyvät, joilla on kyky tarjota parasta sekä olla asiakaspalveluhenkisiä ja luovia. Hyvänä esimerkkinä tästä on legal design, joka on muokannut koko lakialaa – vanhat toimintamallit tullaan korvaamaan tarkoituksenmukaisemmilla tavoilla. Hienointa tässä on se, että se voit olla sinä, joka keksit paremman tavan tehdä asioita.
Työelämä viidentoista vuoden kuluttua
Viidentoista vuoden aikajakson jälkeen maailma voi olla hyvin erinäköinen kuin nyt, uskoaksemme parempi. Teknologian kehitys, ilmastonmuutoksen hillitseminen, tiedon saatavuuden lisääntyminen, ihmisoikeudet ja tasa-arvo mahdollistavat paremman maailman. Rutiinitöitä ei välttämättä enää ole olemassa ja työ saattaa olla luovempaa, hauskempaa ja sosiaalisempaa. Se voi liittyä vaihdantatalouden kautta syntyvään yhteisöllisyyteen ja elämyksiä tuottavaan toimintaan, ehkäpä enemmän viihteen tuottamiseen ja huumoriin. Todennäköisesti myös erilaisia asiantuntijatehtäviä on olemassa, mutta niissä ihminen laajentaa omaa kognitiivista kyvykkyyttään tekoälyn avulla, jolloin ihmisellä on suuri määrä laskentatehoa käytössään.
Työnteko ei ennen ole edellyttänyt yrityksiä. Ehkäpä erilaisten alustojen mahdollistamana tulevaisuudessa toimii suuri joukko itsenäisiä verkostoyrittäjiä, jotka kokoavat parhaista osaajista tiimejä erilaisten projektien ympärille. Pienyrittäjyyden ja ketteryyden vaatimusten yleistyessä onkin mielenkiintoista nähdä, tehdäänkö tulevaisuudessa työtä taas enemmän itseään varten – jotta tuotetaan lisäarvoa itselle ja muille.